Ryhmäliikunnan puolesta

Olen viime aikoina taas törmännyt tähän ”ryhmäliikuntatunnit ei ole yhtään mitään, ne on nössöille, mene sinne salille pumppaamaan rautaa tai crossfittaamaan niin olet oikea urheilija” -lässytykseen ja voi luoja, kun pistää vihaksi. Käsi ylös, kuka on esimerkiksi attackin, stepin, combatin tai kunnon spinning-tunnin jälkeen tullut salista ulos ajatellen, että olipahan muuten nössöjen hommaa, helposti vetäisin toisen samanlaisen vielä putkeen? Jos nostit kätesi, niin minä puolestani nostan hattua sinulle. Itse en ole noin pystynyt ikinä ajattelemaan.

Kuten alkuviikosta kirjoittelin, niin pääsin pitkästä aikaa testaamaan attackia ja sitä täyttä 60 minuutin versiota ja onnistuinkin vetämään itseni ihan piippuun siellä. Tuloksena syke pilvissä pitkän aikaa ja kipeytyneet takareidet ja perse. Noita jumeja oon oikeasti saanut ihan huolella tässä palautella ja oonkin pysynyt lupauksessani ja venytellyt vähintään puoli tuntia joka ilta. Hyvä minä! Mutta takaisin asiaan.

Minä väitän, että ne jotka sanoo ryhmäliikuntatuntien olevan nössöjen hommaa, eivät ole joko a) käyneet tarpeeksi tehokkailla tunneilla b) tarpeeksi hyvillä ohjaajilla c) tehneet täysillä. Toki esimerkiksi spinningiin voi tulla myös palauttelemaan, mutta attackissa tai stepissä en vaan näe mitään järkeä tulla tekemään sinne puolitehoilla siksi, että saa sitten taputtaa itseään olalle, että jesjes, taas tuli käytyä jumpassa. Toki kyse voi olla myös siitä, että mä saan täällä Vaasassa nauttia niin hyvistä tunneista, upeasta fiiliksestä ja kovakuntoisista ohjaajista, etten edes tajua, millainen tilanne joissain muissa kaupungeissa voi olla. Mutta sen voin sanoa, että ikinä en ole ryhmäliikuntatuntien kokenut olevan nössöilyä tai ”vain ämmille”. Tuota J:kin hoki, kunnes mä vähän valaisin sille tuntien kulkua ja totesin, että se olisi attackin lämmittelyn jälkeen jo ihan kuollut. Ehkä ne hihkumiset ja tsemppaamiset ei ihan ole sen juttu, mutta olen pakottanut sen arvostamaan myös ryhmäliikuntaa ja lopulta sain irti kommentin, jonka voisi jo luokitella hyväksyväksi: ”No kyllä sä ainakin ihan hikinen aina oot, kun sieltä tuut kotiin että etköhän sä siellä jotakin tee”. Niinpä! Jos oikeasti tekee ne extra kerähypyt, juoksee vielä vähän pidemmälle tai kyykkää sen viisi senttiä alemmas, niin tehojakin saa aikaan, kuten mm. nuo mun lihaskivut osoittaa.

kickboxing-ecard

Mitenkäs sitten se ulkonäköpuoli? Jumpissa ei lihakset kasva ja jos haluat näyttää hyvältä, niin on mentävä sinne salin puolelle jne. Mua suoraan sanottuna oksettaa tämä nykyinen vallitseva käsitys, että salilla käyminen (tai vaihtoehtoisesti crossfit) on ainoa oikea tapa treenata. Eikö pääasia ole kuitenkin se, että ylipäätään treenaa ja liikkuu ja tekee sen hyvillä mielin? Miksi niitä lajejakin pitää alkaa arvottaa ja asettaa ihmisiä johonkin hierarkiaan sen mukaan, mitä kukakin sattuu mieluiten tekemään? Minä tiedän monta ihmistä, jotka harrastaa pääasiassa tai jopa pelkästään ryhmäliikuntaa ja näyttää silti mun silmään vallan hyvältä. Ja kyllä, voin itsekin myöntää, että sieltä salilta sitä pyöreää peppua olen minäkin ollut metsästämässä ja yhä enenevissä määrin siirtynyt sinne puolelle treenaamaan, mutta ihan omasta tahdostani. Mun jalat ei kestä kovin montaa ryhmäliikuntatuntia viikkoon (varsinkin, kun mun tapauksessa ne on aina niitä maksimisyketunteja) ja vitsi, miten kivalta tuntuukaan, kun käyt attackissa/stepissä kerran viikkoon ja jaksat aina antaa itsestäsi kaiken, koska et ole pomppinut jalkojasi väsyneeksi jo edellisinä päivinä. Ja myönnän myös sen, että en todellakaan jaksaisi käydä siellä salilla, jos en välillä pääsisi nollaamaan aivojani jumppatunneille. Mun tapauksessa ne mahtuu samaan kalenteriin oikein hyvin ja täydentää toisiaan vallan mainiosti ilman että tarvitsisi pistää niitä johonkin arvojärjestykseen.

Vaikka siis kutsuisinkin itseäni enemmän tällä hetkellä salilla kävijäksi, kuin ryhmäliikuntajumppariksi, niin en missään nimessä väheksy niitä tunteja millään tavalla tai pidä niitä arvoasteikossa alempana. Toivon, ettei teistäkään kukaan tee niin. Jos annettaisiin kaikkien vaan rauhassa tehdä sitä, mistä he itse nauttivat ja keskityttäisiin mieluummin siihen omaan tekemiseen, on se sitten penkkaamista, combat-taistelua tai vaikka kuviokelluntaa.

Leave a Reply